Aamulla poika herätti.
Minä unenpöpperössä roikuin hihnan perässä ja koiralta lensi paska kuin varpusten ilonen muuttoparvi.
Tässäkin kohtaa poika itse tuli herättämään että nyt olisi päästävä ulos.

Eilen nypittiin ja harjattiin joka puolelta.
Välillä häntä oli vääntyä jalkojen väliin,
mutta urhoollisesti Roti oli ketarat kohti kattoa ja nautti harjaamisesta.
Pientä luottamuspulaa on, sehän nyt ilmiselvääkin,
mutta ettei toistaiseksi tämän enempää ole vastoinkäymisiä tullut
ja että luiden ja nahan alta löytyy noinkin suurisydäminen ja rohkea koira

Roti on myös oppinut ettei ruoka lopu eikä katoa itsestään.
Tullessaanhan se olisi voinut syödä itsensä halki, poikki ja pinoon mutta jo nyt kupissa on koko ajan raksuja. Makkaraakin jäi aamupalalta syömättä.
Aloin pilkkoa ruokaa pienemmäksi ettei sitä tarvitsisi kokonaisena niellä ajatellen,
josko se auttaisi tuohon ahmimisvimmaan.

Ollaan alusta-alkaen opeteltu kärsivällisesti istumaan ja odottamaan lupaa ottaa ruoka,
kun se ensin laitetaan omaan kuppiin.
Ei hätäillä, huudeta ja koiteta syödä jo ilmalennosta makkaraa muovit päällä,
niinkuin ensimmäisellä kerralla :D
Roti oppii todella nopeasti ja tajuaa äkkiä mistä on kyse.
Itsepäisyyden kanssa saadaan luultavasti vielä tulevaisuudessa
tapella kun äijä paremmin kotiutuu ja ottaa paikkaa omakseen, mutta tällä erää näin :>