perjantai, 12. lokakuu 2007

Ei otsikkoa

Huhhah.
Taidan olla äiti joka kärsii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.
Poju ja Roti ottivat kunnolla yhteen ja nyt Poju ontuu melko pahasti toista etujalkaansa.
En muuten olisi huolissani, pelkään vain että se tällä säällä alkaa märkiä.

Roti huutaa yöt läpeensä. Ei hauku mutta rujeltaa kiljukaulana ja vaeltaa pisin asuntoa.
Kyllähän minä voin korvatulpat päähäni iskeä, naapuri ei samaa mieltä ole.
Ei mikään hätä. Paska ja kusi tehty, ruokaa kupissa.
Toivon sen olevan jotain ohimenevää.
Suvi onneksi sillä rauhoitteli.

maanantai, 8. lokakuu 2007

Ei otsikkoa

Ensimmäiset kuvat Suomesta. Ja jätkä juoksee jo vapaana, tulee hienosti luokse kutsusta.

968025.jpg

968031.jpg

968033.jpg

968036.jpg


maanantai, 8. lokakuu 2007

Ei otsikkoa


966934.jpg

Aamulla poika herätti.
Minä unenpöpperössä roikuin hihnan perässä ja koiralta lensi paska kuin varpusten ilonen muuttoparvi.
Tässäkin kohtaa poika itse tuli herättämään että nyt olisi päästävä ulos.

Eilen nypittiin ja harjattiin joka puolelta.
Välillä häntä oli vääntyä jalkojen väliin,
mutta urhoollisesti Roti oli ketarat kohti kattoa ja nautti harjaamisesta.
Pientä luottamuspulaa on, sehän nyt ilmiselvääkin,
mutta ettei toistaiseksi tämän enempää ole vastoinkäymisiä tullut
ja että luiden ja nahan alta löytyy noinkin suurisydäminen ja rohkea koira

Roti on myös oppinut ettei ruoka lopu eikä katoa itsestään.
Tullessaanhan se olisi voinut syödä itsensä halki, poikki ja pinoon mutta jo nyt kupissa on koko ajan raksuja. Makkaraakin jäi aamupalalta syömättä.
Aloin pilkkoa ruokaa pienemmäksi ettei sitä tarvitsisi kokonaisena niellä ajatellen,
josko se auttaisi tuohon ahmimisvimmaan.

Ollaan alusta-alkaen opeteltu kärsivällisesti istumaan ja odottamaan lupaa ottaa ruoka,
kun se ensin laitetaan omaan kuppiin.
Ei hätäillä, huudeta ja koiteta syödä jo ilmalennosta makkaraa muovit päällä,
niinkuin ensimmäisellä kerralla :D
Roti oppii todella nopeasti ja tajuaa äkkiä mistä on kyse.
Itsepäisyyden kanssa saadaan luultavasti vielä tulevaisuudessa
tapella kun äijä paremmin kotiutuu ja ottaa paikkaa omakseen, mutta tällä erää näin :>

maanantai, 8. lokakuu 2007

Ei otsikkoa


Tallinnan matkamme sujui mainiosti.
Niin taksissa kuin laivalla Roti käyttäytyi esimerkillisesti
vaikka terminaalitilanteet yhtä hätähelvettiä ihmishulinan keskellä olivatkin.
Joku idiootti, humalainen paksu mölyävä äijä meni ja läimäytti koiraa laivalla päähän,
meinasi ihan hyvällä mutta tottakai koira iski purukaluston käteen.
Ei sen lujemmin eikä tuo äijä tainnut itekään tajuta mitä tapahtui.
Sanoin että oma äitini kyllä opetti kuinka vieraita koiria lähestytään, oma oli vikasi.
Hytissä juteltiin ja tutustuttiin toisiimme paremmin.
Kävikin jopa niin että minä lattialla sanomalehtien päällä nukuin ja poika sängyllä.

Roti on ilmeisesti kasvanut kuitenkin melko hyvin pidetyssä kodissa,
sillä autolla matkustaminen sujuu hienosti ja tuntuu olevan melko miellyttävääkin.
Kotona hän osoitti seuranhakuisuutensa heti liittymällä olohuoneen matolle
viereemme ensin katseltuaan paikat varovasti ympäri.

Poika söi myös hyvällä ruokahalulla ja pyysi itse päästä tekemään tarpeensa ulos.
Ei merkkailua, ei sen suurempaa irvimistä urosten kesken.
Jo ensimmäisenä iltana Roti silitettäessä käänsi vatsansa kattoon
ja levitti ketaransa jos mahastakin vähän rapsutettaisiin.

Itsestäänselvyys oli myös sohvapaikka johon jätkä ensimmäiseksi yöksi majoittui.
Ehdin jo ilmeisen tyhmänä kuvitella sen suht arkana huoneennurkkaan tahi sohvan alle :-D

Sunnuntaina käytiin järven rannalla kävelemässä.
Poju oli vapaana (oma pari vuotias laikaurokseni) ja Roti fleksissä.
Kovin kiinnostuneena häntä pystyssä ja kaula pitkänä jätkä kolppasi metikköä.
Vesi ei ollut ollenkaan pelottavaa vaan sinnekin jätkä ruikkasi kahlaamaan mahan syvyyteen.
Uimaan ei kuitenkaan mennyt.

Myös kepeistä Roti innostui kovasti.
Vedestä ei hakenut, eikä oikein saatu keppiä heiteltyäkään kun Poju aina väliin ehti.
Kepistä tosin se tappelu tietty syntyi, mitä nyt pieni välikahakka, katsoin että saavat sen selvitettyä kaksistaankin.

Laitoin jo kauppalistalle pehmeämmän vaihtoehdon,
äijällä kun muutama hammas puuttuu eikä purukalusto muutenkaan kovin hyvässä kunnossa ole,
niin ei tuo puruluiden syönti tupannut onnistumaan ollenkaan.
Loppujenlopuksi kun Poju oli väylännyt luusta päät auki ja nutustanut pehmeämmäksi,
kävi Roti sen hakemassa ja puppaili tyytyväisenä.





maanantai, 8. lokakuu 2007

Ei otsikkoa


Rudolf
Uros, Varattu
Päivitetty 29.9.2007

28.9.2007: Rudolfilla on jo todella kiire löytää oma koti!

10.9.2007: Rudolf, reg nro 7070, on noin kuusi vuotias uros Tallinnan Loomade Hoiupaikissa.
Rudolf on löydetty kadulta ja toimitettu tarhalle 27.8.

Rudolf on hyvin laihassakunnossa ja arpia löytyy sieltä täältä,
mitä ilmeisemmin poika on viettänyt pidemmän aikaa kadulla.
Rudolf makaa kopissaan hiljaa muiden koirien haukkuessa ympärillä.
Pojalla on surullinen katse.
Rudolf arkailee ihmistä jonkun verran eikä luottamus ihmisiin ole pojalle itsestäänselvyys.
Kun menin Rudolfin häkkiin, katseli hän minua ensin kopistaan sen näköisenä,
että uskaltaisiko tuon ihmisen luo mennä vai ei.
Varovasti poika tuli ottamaan makkaraa kädestäni ja lopulta uskaltutui lähtemään mukaani lenkille. Lenkillä Rudolf piristyi ja innostui välillä vetämäänkin.
Pysähtyessämme nurmikolle istumaan, nautti poika selvästi saamastaan huomiosta ja rapsuttelusta.
Rudolf etsii kokenutta kotia, jossa pojalle annetaan rakkautta, rajoja ja turvallisuuden tunnetta.
Tulevan omistajan tulee olla lempeä mutta johdonmukainen.
Rudolfia ei luovuteta lapsiperheeseen. Säkä n.65 cm

Tuleva omistaja hakee Rudolfin Tallinnasta yhdistyksen avustuksella.
Kulukorvaus Rudolfista on 100€.


968045.jpg





Tutustuin Rudolfiin (nykyinen Roti) Rekku Rescue -sivujen kautta.
Aluksi olin yhteydessä Laijolan Mariin, Rudolfin yhteyshenkilöön, joka ehdotti minulle nuorta saksanpaimenkoiranarttua Suomesta. Pojun kanssa tämä saisi purkaa energiaansa, pennulla olisi koko elämä aluillaan.
Mari kuitenkin lupasi informoida asioista viikonlopun jälkeen, kun tarhalla kävisi.
Heti sunnuntaiaamupäivällä sainkin puhelua Rudolfista,
joka menisi maanantaina piikille,
ellemme voisi minkäänlaista toivoa sen tulevaisuudelle antaa.