Tallinnan matkamme sujui mainiosti.
Niin taksissa kuin laivalla Roti käyttäytyi esimerkillisesti
vaikka terminaalitilanteet yhtä hätähelvettiä ihmishulinan keskellä olivatkin.
Joku idiootti, humalainen paksu mölyävä äijä meni ja läimäytti koiraa laivalla päähän,
meinasi ihan hyvällä mutta tottakai koira iski purukaluston käteen.
Ei sen lujemmin eikä tuo äijä tainnut itekään tajuta mitä tapahtui.
Sanoin että oma äitini kyllä opetti kuinka vieraita koiria lähestytään, oma oli vikasi.
Hytissä juteltiin ja tutustuttiin toisiimme paremmin.
Kävikin jopa niin että minä lattialla sanomalehtien päällä nukuin ja poika sängyllä.
Roti on ilmeisesti kasvanut kuitenkin melko hyvin pidetyssä kodissa,
sillä autolla matkustaminen sujuu hienosti ja tuntuu olevan melko miellyttävääkin.
Kotona hän osoitti seuranhakuisuutensa heti liittymällä olohuoneen matolle
viereemme ensin katseltuaan paikat varovasti ympäri.
Poika söi myös hyvällä ruokahalulla ja pyysi itse päästä tekemään tarpeensa ulos.
Ei merkkailua, ei sen suurempaa irvimistä urosten kesken.
Jo ensimmäisenä iltana Roti silitettäessä käänsi vatsansa kattoon
ja levitti ketaransa jos mahastakin vähän rapsutettaisiin.
Itsestäänselvyys oli myös sohvapaikka johon jätkä ensimmäiseksi yöksi majoittui.
Ehdin jo ilmeisen tyhmänä kuvitella sen suht arkana huoneennurkkaan tahi sohvan alle :-D
Sunnuntaina käytiin järven rannalla kävelemässä.
Poju oli vapaana (oma pari vuotias laikaurokseni) ja Roti fleksissä.
Kovin kiinnostuneena häntä pystyssä ja kaula pitkänä jätkä kolppasi metikköä.
Vesi ei ollut ollenkaan pelottavaa vaan sinnekin jätkä ruikkasi kahlaamaan mahan syvyyteen.
Uimaan ei kuitenkaan mennyt.
Myös kepeistä Roti innostui kovasti.
Vedestä ei hakenut, eikä oikein saatu keppiä heiteltyäkään kun Poju aina väliin ehti.
Kepistä tosin se tappelu tietty syntyi, mitä nyt pieni välikahakka, katsoin että saavat sen selvitettyä kaksistaankin.
Laitoin jo kauppalistalle pehmeämmän vaihtoehdon,
äijällä kun muutama hammas puuttuu eikä purukalusto muutenkaan kovin hyvässä kunnossa ole,
niin ei tuo puruluiden syönti tupannut onnistumaan ollenkaan.
Loppujenlopuksi kun Poju oli väylännyt luusta päät auki ja nutustanut pehmeämmäksi,
kävi Roti sen hakemassa ja puppaili tyytyväisenä.
Niin taksissa kuin laivalla Roti käyttäytyi esimerkillisesti
vaikka terminaalitilanteet yhtä hätähelvettiä ihmishulinan keskellä olivatkin.
Joku idiootti, humalainen paksu mölyävä äijä meni ja läimäytti koiraa laivalla päähän,
meinasi ihan hyvällä mutta tottakai koira iski purukaluston käteen.
Ei sen lujemmin eikä tuo äijä tainnut itekään tajuta mitä tapahtui.
Sanoin että oma äitini kyllä opetti kuinka vieraita koiria lähestytään, oma oli vikasi.
Hytissä juteltiin ja tutustuttiin toisiimme paremmin.
Kävikin jopa niin että minä lattialla sanomalehtien päällä nukuin ja poika sängyllä.
Roti on ilmeisesti kasvanut kuitenkin melko hyvin pidetyssä kodissa,
sillä autolla matkustaminen sujuu hienosti ja tuntuu olevan melko miellyttävääkin.
Kotona hän osoitti seuranhakuisuutensa heti liittymällä olohuoneen matolle
viereemme ensin katseltuaan paikat varovasti ympäri.
Poika söi myös hyvällä ruokahalulla ja pyysi itse päästä tekemään tarpeensa ulos.
Ei merkkailua, ei sen suurempaa irvimistä urosten kesken.
Jo ensimmäisenä iltana Roti silitettäessä käänsi vatsansa kattoon
ja levitti ketaransa jos mahastakin vähän rapsutettaisiin.
Itsestäänselvyys oli myös sohvapaikka johon jätkä ensimmäiseksi yöksi majoittui.
Ehdin jo ilmeisen tyhmänä kuvitella sen suht arkana huoneennurkkaan tahi sohvan alle :-D
Sunnuntaina käytiin järven rannalla kävelemässä.
Poju oli vapaana (oma pari vuotias laikaurokseni) ja Roti fleksissä.
Kovin kiinnostuneena häntä pystyssä ja kaula pitkänä jätkä kolppasi metikköä.
Vesi ei ollut ollenkaan pelottavaa vaan sinnekin jätkä ruikkasi kahlaamaan mahan syvyyteen.
Uimaan ei kuitenkaan mennyt.
Myös kepeistä Roti innostui kovasti.
Vedestä ei hakenut, eikä oikein saatu keppiä heiteltyäkään kun Poju aina väliin ehti.
Kepistä tosin se tappelu tietty syntyi, mitä nyt pieni välikahakka, katsoin että saavat sen selvitettyä kaksistaankin.
Laitoin jo kauppalistalle pehmeämmän vaihtoehdon,
äijällä kun muutama hammas puuttuu eikä purukalusto muutenkaan kovin hyvässä kunnossa ole,
niin ei tuo puruluiden syönti tupannut onnistumaan ollenkaan.
Loppujenlopuksi kun Poju oli väylännyt luusta päät auki ja nutustanut pehmeämmäksi,
kävi Roti sen hakemassa ja puppaili tyytyväisenä.
Kommentit